Onko Venäjä todellinen uhka Suomelle?

04.12.2016

6 § Yhdenvertaisuus : Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Jos arvioi yhtä naapurimaata, on kaikki naapurimaat ja naapurimaiden vaikutus Suomeen ja Suomalaisiin historiassa ja tänään arvioitava. Samalla on arvioitava kaikki järjestöt Suomessa joilla on Suomen perustuslaista poikkeava oma lainsäädäntö.


Jos Suomen hallituksessa istuisi Venäjän Kansan Puolue, ja jos Suomessa olisi Suomen-Venäläisiä joiden Venäjän kirkon kirjaamat perimätiedot katoavat Venäjälle mutta geneettiset perimätiedot osoittavat elävään sukuun Suomessa, ja jos Suomalaisten yritykset olisivat kadonneet Venäjälle, ja jos Venäjä olisi lähettänyt 15000 pakolaista Suomeen lakien ja/tai sopimusten vastaisesti kaikkine Suomalaisine uhreineen ja kustannuksineen Suomelle, ja jos Suomen poliisi ei saisi palkata hätäavuksi eläkkeellä olevia Poliiseja suojelemaan Suomalaisia syystä että he eivät osaa Venäjää, ja jos Itämaiden neuvostossa Suomen kieli olisi alempiarvoisessa asemassa kuin muut kielet, ja jos Venäjä perustaisi elektroniseen sodankäyntiin erikoistuneen yksikön Suomeen, ja jos Suomalaisilla olisi Pakko-Venäjä kaikkine kustannuksineen ja oireineen, jotta voisimme palvella Venäläisiä heidän äidinkielellään (kun Venäjä hyökkää); "Venäjä hyökkää Suomeen" on reaali- ja käsitteellistieteellisesti perusteltu, todisteneen todellisuuteen sidottu ennakkotieto.

Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Muuta "Venäjä" yllä olevasta kirjoituksesta toisen naapurimaan nimeksi kunnes tiedot pitävät paikkansa.


Eino Leino

Minä en tiedä mitään sen koomisempaa näkyä kuin suomalainen kansakoululapsi lausumassa luokan edessä "Ven Tuuvaa" tahi suomalainen ylioppilas sortovuosina levittämässä Karjalan sydänmaille Kalevalan-laulajien kyliin Stoolin tarinoita. Siten ei kasvateta mitään kansallishenkeä. Siten kasvaa juuri se väärä, teeskennelty, ontto ja itseihannoiva henki, joka jo nyt on epämiellyttävimpiä piirteitä meidän nuoressa suomalaisessa kulttuurissamme.

Runeberg oli tietysti aikansa lapsi, kuten kaikki. Hänen runoutensa heijastelee sitä kansallishenkeä joka vallitsi maamme pienessä sivistyneessä piirissä viime vuosisadan keskivaiheilla. Tuo piiri, kieleltään ruotsalainen, mieleltään suomalainen, katsoi kaukaa ja jotenkin romanttisilla herrassilmillä Suomen sorrettua suomalais-ugrilaista kansanainesta, joka sen mielestä oli kaunis ja esimerkiksi kelpaava, nöyrä, hiljainen, lainkuuliainen, jumalaapelkääväinen, hiukan tyhmänsekainen, mutta hyväsydäminen ja hidas vihaan.

Eikä tämä kansa ollut myöskään vailla mainehikasta menneisyyttä. Sen verta olivat juoneet Puola, Lützi, Leipzigin ja Narvan multa, sekin oli ollut mukana Ruotsin suuruutta rakentamassa, sillekin oli tuleva jokin lehti Ruotsin suurten kuninkaitten leikkaamista laakereista. Sillä tuo piiri oli vielä liian lähellä Ruotsia ja ruotsalaista kulttuuria voidakseen olla sen kanssa samoilla aseilla - ja ennakkoluuloilla - kilpailematta.

Atlantica! Atlantica! Minä luulen että me nykyään elävät tämän saman suomalais-ugrilaisen heimon lapset annamme jotakuinkin palttua sekä Narvan mullalle että Lützin kukkuloille. Me tiedämme varsin hyvin, että meillä ei ole mitään sotamainehikasta menneisyyttä. Me tiedämme myös, mitä laatua nuo Ruotsin aikaiset sodat olivat ja mitä surullista osaa meidän omat esi-isämme siellä näyttelivät. Suomen kansa ei astunut niihin kuin paraatiin. Se vietiin sinne niin kuin karja teuraspenkkiin, ja jos se siellä joitakin "urhotöitä" teki - hakkasi poikki enemmän tahi vähemmän päitä, niin ei se ainakaan kansana tiennyt niitä tehneensä eikä tekevänsä.

Sota oli aina synkkä onnettomuus suomalaiselle. Runeberg on tehnyt siitä loisteliaan turnausleikin. Ja sitten erityisesti meidän viimeinen sotamme Venäjän kanssa! Pian on sata vuotta kulunut siitä. Pian tullaan kaiketi sitäkin muistoa kansallisilla juhlamenoilla kunnioittamaan. Jos me välttämättä tahdomme jotakin juhlia, niin juhlikaamme sitten Porvoon valtiopäiviä. Siinä on todella jotakin juhlimista.

Mutta itse sota! Me tiedämme hyvin kyllä, että se oli paljon vähemmän kaunis ja kunniakas kuin miksi Runeberg on sen kuvannut, mutta vaikka se olisikin ollut sellainen, ei ainakaan Suomen nousevalla suomalaisella kansalla ole vähintäkään syytä sitä muulla kuin syvällä murheella ajatella. Ruotsalaiset kenraalit, ruotsalaiset päälliköt, ruotsalaiset liput, ruotsalainen sota! Se oli sotaa valloitetusta maasta, sotaa kahden vieraan vallan välillä. Ei mitään pyhää sotaa, ei mitään kansallista taistelua olemassaolosta. Suomen kansalla ei ollut siinä muuta tehtävää kuin olla tykinruokana. Siinä suhteessa puhuvat Vänrikki Stoolin tarinat meille veristä totuutta.

Missä suomalainen kansanaines psykologiasta ja puvustosta päättäen "ryysyvaattehissa" siinä esiintyy, on se vain tummana taustana sille säteilevälle sankarikunnialle jolla Runeberg ruotsalaisia kenraalejaan seppelöi. Ja tämän pitäisi olla meidän kansallisia kulmakiviämme! Kenties se voi olla ennen, mutta ei enää. Jo entisyytenä on se meille nöyryyttävä. Tunnen tulevani liian kerettiläiseksi. Paras on sen tähden, etten tällä kertaa jatka enempää, sillä voisin helposti erehtyä sanomaan asioita, jotka vielä ovat meidän yleisen mielipiteemme edessä yksinomaan kivitettäviä.

Eino Leino

Yhteiskunnallinen media

Voit suositella tai jakaa mielipiteitämme Facebookissa.

ainutlaatuista osumaa 01.01.2015 saakka.

Tue toimintaamme

Voit tukea toimintaamme mainostamalla sivustollamme.

Osoite:http://www.mielipiteemme.fi
S-posti:info@mielipiteemme.fi
Yhteistyö:Yhteistyö -kaavake

Yhteystiedot

Lähetä palautetta sivuston sisällöstä tai ehdota arviointia jostain asiasta.

Osoite:http://www.mielipiteemme.fi
S-posti:info@mielipiteemme.fi
Palaute:Palautetta -kaavake